Ihanaa Joulun odotusta Cardiffin Winter Wonderlandista!

Ollaan koko viikonloppu taas odotettu uutta kämppistä (vuokranantaja kertoi että me saadaan seuraa tänäviikonloppuna). Ollaan siis minsun kanssa juostu ovelle aina ku pieniki kolahdus kuulu...ei kai olla vähä mökkihöperöidytty tääl..?haha.

Noh tänään se sitten tapahtui..katottii kaikessa rauhassa Johny Cashin leffaa, ku kuulu jälleen kolinaa...waaa!!!molemmat pomppaa ulos ja juoksee ens ikkunaan ja sitten ovelle..vastassa on mies!!ollaan sillai whatta?..

Saatiin siis uus kämppis, joka ei olekaan radiologia opiskelija tyttönen, vaan mies...noh mutta ihan mukavan oloinen oli, mutta hieman hämmentävää aluksi kyllä. :D

Sai varmasti tosi fiksun kuvan meistä, kun liittyi leffaseuraksemme ja pöytä täynnä lääkkeitä kuten antibiootteja ja kaiken kruunas minsun otsaan liimattu kuumetta alentava kylmäpakkaus..hihi. no ainakin tiesi heti millaiseen seuraan on liittynyt...friikkiin! Enkä tie tajusko kui meidä mielest se Johny Cashin leffa oli nii über hauska, ku siinä meni tekstit ihan eri kohdissa ja hihitettii ja käännettii hälle englanniks niit suomalaisia tekstejä...noh..eihä me olla tääl enää ku kuukausi. jipi.

(http://bluehval.files.wordpress.com/2008/09/holiday7.jpg)

Tulipas taas katottua Holiday, on se vaan niin mahti leffa! Ja ihaninta on tuo söpö maalaistalo Surrey:ssa!uaah, love it! <3 hiha.

"I love korn".

Ihana aurinoinen aamu!! Piti käydä vähän haukkaamassa raitista ilmaa puistossa ja kyllä helpotti. Ihan virksitävää tuo aurinko ja kirpeä syksyinen ilma, tähän zombie olotilaan, hyvää Halloweenia by the way! No kieltämättä vähän parempi olo nyt jo pikkuhiljaa alkaa olla, ehkä viel jonain päivän oon terve.

Purr purrr....tämmöne kaveri tuli vastaan <3 taidokkaasti kasvot sensuroitu ;D

Kyllä sitä alkaa jo kaipaa tuonne kotisuomeen pikkuhiljaa. Varsinkin nyt kun on vielä kipeenä, niin kaipaa lähes kaikkea. Miestä, kissaa, saunaa, ruisleipää, kotiruokaa, perhettä, ystäviä, kunnon kahvia, tv:tä, sohvaa, pehmeää sänkyä, lavuaaria jossa on vain yksi hana, oikeanpuoleista liikennettä.....juu juu ja tiiän, että pitäis ottaa tää kaikki täälä seikkailuna ja ainutkertaisena kokemuksena (niinku yleensä otankin)....muttah, silti. Näin se vaan on.

Viduttaa vaan edelleen tää heikko olo ja yskiminen varsinkin öisin. Oon nyt tosiaan nukkunut kolmatta yötä istuma-asennossa, kun ei muuten saa henkeä. Niin ja tosiaan "nukkunut". Mutta kyllä mä nään jo hieman toivoa tän tervehtymisen suhteen. Kyllä sitä vaan tällai taas muistaa miten ihanaa on olla terve ja vetää raikasta ilmaa keuhkoihinsa; ilman että tukehtuu henkäykseen.

Että se on ainakin päivän tai viikon opetus, että miten kaikkea arkistakin arvostaa niin mahdottomasti, kun niitä ei ole saatavilla. Ei vois olla siis onnellinen, ellei välillä olis onneton, jep!